Kenian matkakertomus, sivu 1/10

la 31 joulukuuta

Johdanto

Tämä matkakertomus kertoo siis Keniaan suuntautuneen häämatkamme kulusta. Mikäli eksyit tänne googlen kautta, tai jotenkin muuten vahingossa, ja etsit tietoa mahdollisesti tulevaa Kenian-matkaa varten, tämän jutun viimeiselle sivulle on koottu asioita, joita on hyvä ottaa huomioon.

Kuvia matkalta on vielä enemmän tuolla kuvaosiossa, tähän matkakertomukseen on liitetty niistä vain osa.

Mitään sen syvällisempää syytä sille, että lähdimme nimenomaan safarille, ei ollut; olimme vain pitkään puhuneet että safarille pitäisi joskus päästä, vielä kun eläimiä on jäljellä, ja nyt tarjoutui oiva tilaisuus toteuttaa tuo suunnitelma häämatkan muodossa. Olimme siis safarinkävijöinä ensikertalaisia, emmekä välttämättä muutenkaan niitä kaikkein erähenkisimpiä ihmisiä, mutta toisaalta häämatkalla saa onneksi asua luvan kanssa vähän paremmissa lukaaleissa eikä ole pakko nukkua makuupussissa :)

Safarin kohteeksi muodostui Kenia, koska sinne saatiin järjestymään sopivin matkasetti lähtöasetelmalla viikko safaria ja viikko rantalomaa jossain määrin järkevin kustannuksin. Etelä-Afrikka rajattiin heti pois liian kylmänä (elokuussa keskilämpötila alle 20 °C), kun taas Tansaniasta ei löytynyt sopivaa safaria haluamillemme päiville.

Matkan järjesti periaatteessa STA Travel, jonka kautta hommasimme lennot. STA Travel puolestaan löysi brittiläisen Acacia African valikoimasta aikatauluun sopivan safarin, jonka loppujen lopuksi Acacia Africa buukkasi paikalliselta safarifirmalta :). Safarivaihtoehtoja rajoitti myös vaatimuksenamme ollut lodge-yöpyminen; mikäli olisimme tyytyneet telttamajoitukseen, vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon. Toki safarin olisi saanut täysin omien toivomusten mukaan räätälöitynäkin, mutta se olisi tarkoittanut samalla budjetin räjähtämistä käsiin.

19.8.2005, Helsinki - Lontoo - Nairobi

Matkamme alkoi elokuisena perjantaiaamuna taksikyydillä kohti Helsinki-Vantaata. Edellinen viikko olikin mennyt aika vauhdilla häistä toipuessa ja viimeisiä matkaa edeltäviä juoksevia asioita hoitaessa, joten matkaa ei ehtinyt juurikaan jännittää etukäteen. Ainoa hieman huolestuttava asia oli että kaikki tarvittava oli varmasti pakattu mukaan, kahden viikon matkalle kun tarvitsee jo yllättävän paljon tavaraa mukaan, ja ennakkotietojen perusteella Keniasta ei välttämättä olisi ihan joka nurkalta saatavissa korvaavia tuotteita, mikäli jotain olisi unohtunut koto-Suomeen.

Lentoasemalla laukkuja punnitessa pelko osoittautui jokseenkin turhaksi; matkalaukkumme kun painoi vaivaiset 31,6 kg (yksittäisen laukun maksimipaino ennen hintavien lisäkilojen lunastusta on 32 kg) ja rinkka vielä vajaat kymmenen kiloa siihen lisäksi. Eiköhän kaksi ihmistä pärjää kaksi viikkoa neljälläkymmenellä kilolla vaatteita... niin, ja kenkiä. Check-in -tiskin virkailija aloittikin aamun mukavasti toteamalla, että painavammat laukut tuppaavat jäämään konetta vaihtaessa helpommin jälkeen. Ja että Lontoossa meillä on kyllä niin vähän vaihtoaikaa, että hyvä jos me itsekään ehdimme jatkolennolle.

No, Lontoossa kyllä ehdimme jatkolennolle, joskin matkalla terminaalista toiseen joutui kyllä ottamaan muutaman juoksuaskeleen. Tulipahan opittua että mikäli jatkolento lähtee Heathrow'lla toisesta terminaalista, puolitoista tuntia on ehdottomasti liian vähän. Moinen kiirehtiminen oli myös sikäli huono juttu, että British Airwaysin catering-firman edellisviikkoisten lakkojen takia lentokoneiden elintarvikehuolto oli edelleen sekaisin, eikä kahdeksan tunnin lennolla Lontoosta Nairobiin ollut näin ollen lämmintä ruokaa tarjolla. Matkustajille toki jaettiin kentällä kuponkeja joilla olisi saanut kentän kaupoista ruokaa, mutta eipä oikein kerennyt niissäkään siinä ohi juostessa poiketa.

Nairobiin saavuimme yhdeksän aikaan illalla ja lentoasema yllätti siisteydellään ja virallisuuksien sujuvuudella. Tosin Helsinki-Vantaan lähtöselvityksen täti ei ollut aivan väärässä; rinkkamme ei ollut ehtinyt Lontoossa koneen kyytiin. Tai näin ainakin toivoimme käyneen, Nairobin päässä kun ei tuntunut olevan minkäänlaista tietotekniikkaa jolla asiaa olisi voinut sen kummemmin selvittää. Täytimme siis katoamislapun siinä toivossa että rinkka ilmestyisi paikalle seuraavalla lennolla vuorokauden kuluttua, etenkin kun olimme fiksusti pakanneet lähes kaiken safarikelpoisen vaatetuksen, ja kengät, siihen.

Kuin pisteenä iin päälle, alun perin sovittu kuljetus lentokentältä hotellille ei ollut joko ilmaantunut paikalle, tai oli kyllästynyt odottelemaan matkatavaroita ihmetellessämme. Onneksi tuloaulassa ei ollut sellaista maailmanlopun basaarimeininkiä kuin olisi voinut kuvitella ja saimme taksin helposti ja nopeasti.

Ensimmäinen huomio kaupungista oli katulamppujen vähyys; pilkkopimeässä ei-niin-ihan-uudella-ja-ehjällä autolla ajellessa vähän äkkisältään jännitti että mihinkähän tässä ollaan matkalla... Hotelliin pääsimme kuitenkin onneksi ilman lisäkommelluksia.

artikkelin kommentit

  1. 1

    Sun kannattaisi ehkä vaihtaa DI hommelot

    Folke Westin kanssa,sen verran vakuuttavaa juttua.

    Heikki — 28. maaliskuuta 2006, 21:49 — #
  2. 2

    Hyvä olla nääs joku backup-homma mietittynä, jos tietokoneet rupeavat nyppimään :)

    Kimmo — 29. maaliskuuta 2006, 08:19 — #
  3. 3

    Olipas loistava matkakertomus. Olemme lähdössä syyskuussa 2006 neljän hlön porukalla omatoimireissulle masai maraan ja mombasaan, joten suurella innolla tuli juttunne luettua.

    Kaikka — 16. toukokuuta 2006, 15:04 — #
  4. 4

    Todella mielenkiintoinen matkakertomus, ja kuvat.Kiitos siitä. Varmasti ihania muistoja.

    maria — 4. syyskuuta 2006, 15:32 — #
  5. 5

    Hyvä stoori!! Vähän jännittää kun olemme koko perheellä (5 henk.) lähdössä Keniaan

    nyt helmikuussa 2007 2 viikoksi ;-)

    Harttu — 28. tammikuuta 2007, 17:49 — #